Kesän loppu

Kuin kunnioittaakseen syyskuun alkua, 

on luontokin jo aloittanut pukeutumisensa syyspukuun.

Tässä muutama maistiainen meidän iltalenkiltä.

Olohuoneen syksyä

Tunnustus!

Jaana Kainuunkadulta

piristi lauantaitani antamalla minulle tämän kauniin tunnustuksen.
Kiitos <3

Tunnustukseen kuuluu kertoa itsestään seitsemän asiaa.

Jospa tällä kertaa tekisin sen ihan oikein :)

1. Olen 32-vuotias. 

2. 25-vuotiaana "jäin" 8-kuisen, kaksi- ja neljävuotiaiden yksinhuoltajaksi. 

Päivääkään en ole katunut.

3.  Tapasin mieheni internetin deittipalstalla. Tapasimme toisemme livenä heti muutaman 

päivän päästä, ettei kumpikaan tuhlaisi aikaa sellaiseen mitä ei halua.

4. Mieheni on minua 11 vuotta vanhempi.

5. Olen melkoinen himapieru. Kotona on hyvä olla.

6. Viimeisen seitsemän vuoden aikana olen laihduttanut 25 kiloa. 

7. Vielä olisi tavoitteena pudottaa 15 kiloa. 

Tiukassa ovat pirulaiset.

En nyt jaa tätä tunnustusta kenellekään tarkoituksellisesti eteenpäin.

Jos et ole tunnustusta vielä saanut, niin nappaa mukaasi.

Olet sen ansainnut!

HJÄLP!

Nyt kaivataan apua rakkaat blogisisaret!

Sain tällaisen, mikähän tämä nyt olisi..

Jalallinen, lasiton kasvihuone.

Mutta mitä ihmettä sinne sisälle?

Minulla olisi kyllä se iso kruunu, murattia, kynttilää..

Aika romanttista.

Miten sinä somistaisit tämän?

Shop-shop-shoppings

Mie ko nii ain ihaile kaikkii karkkivärei, 

niiko esmees Honkasalon Mallal.

Mut enhä mie sellattiisii voi kottii laittaa,

joha se tuo miesväki valla muuttas kortteeraan ulos.

Mut ny mie sain pastellii ja karkkivärii ja makiaa nii reilust, et iha syän väräjää.

Mie kuulkaa kule vähä välii ikkuna ohi ja huokailen.

Kauppaakii keksi asiaa iha vaik tikust.

Miul o nääs uus auto,

oikee karkki <3

O se, se o mintuvihree!
Mie e oo tähä ast törmänt toisee samalaisee, et lapast pystyy vaa jos vastaa tuutta :)

Minipertin huone

Meillä tämä talo oli melkoisen hurjassa kunnossa ostohetkellä. 

Värien sinfonia oli jotain käsittämätöntä.

Fiksuimmasta päästä oli keskimmäisen minipertin huone, joka oli edellisillä asukkailla toimittanut työhuoneen virkaa. Huoneeseen ei tehty mitään muuta remonttia, kuin vanha tapetti uudistettiin maalaamalla siihen tähdet. Syksyn kunniaksi huone on saanut myös viirinauhan.

Tässä tapetti ennen muutosta

Misty morning!

Kyllä se ystävät rakkaat on nyt niin, että loppukesä on väistymässä syksyn tieltä.

Tänä aamuna mittari näytti +6,

ja maisemaa peitti mitä kaunein sumu.

Elämä on siirtynyt enenevissä määrin sisätiloihin, takassa ja hellassa räiskyy iloisesti tuli

ja ilmalämpöpumppukin on jo päässyt lämmityspuuhiin.

Pesänrakennusvietti on taas herännyt ja vaikka mitä on jo käsien läpi syntynytkin.

Niistä enemmän sitten ensi postauksessa .

Ihanaa, tunnelmallista maanantaiaamua itse kullekin!

Prinsessan yövalo

Prinsessat pelkäävät pimeää, joten iltojen pimetessä on pitänyt yövalot viritellä taas kammariin.

Iso purkki kirpparilta 2€, narua suulle ja valot sisään.

Kyllä pysyy möröt poissa.

Sadon paras omenapiirakka ja muutama tunnustus

Omenapuut notkuvat omenoista joten tässä helppo ja herkullinen omenapiirakan ohje.

Omenoiden lisäksi tarvitset 

100g voita

1,5dl makeutusjauhetta

2 munaa

1,5 dl vehnäleseitä

2dl mantelijauhetta

1 prk Sunnuntai vanilja-tuorejuustoa

2 tl leivinjauhetta

Sekoita voi, makeutusjauhe ja tuorejuusto, lisää munat.

Lisää kuivat aineet ja taputtele taikina vuokaan.

Lohko omenat piirakan päälle, ripottele päälle kanelia ja tarvittaessa makeutusainetta

ja paista 200 astetta n. 25 min

Tarjoile maun mukaan vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kanssa.

Tuoksu ja maku on huumaavaa ja piirakka sopii myös karppaajalle.

Minä vein uunilämpimäistä omenapiirakkaa miesväelle puusavottaan.

Hyvin maistui!

Loppuun vielä pari tunnustusta.

Sydämellinen kiitos näistä lähtee

Alppihovin Marinalle

VaniljaHousen maija maitoparralle

Elämän kekkerit Terhille

sekä

Villa Harmoniaan

Tunnustuksen saajan kuuluu kertoa itsestään 7 asiaa ja jakaa tunnustus seitsemään blogiin, jotka hänen mielestään ovat tunnustuksen ansainneet.

Minä ajattelin kertoa itsestäni en ole koskaan-leikin tyyliin. Montahan pistettä saisin..

1. en ole koskaan maistanutkaan kebabia

2. en ole koskaan juonut kahvia

3. en ole koskaan ollut vaeltamassa

4. en ole koskaan luovuttanut verta

5. en ole koskaan saanut sakkoja

6. en ole koskaan syönyt sieniä

7. en ole koskaan ajanut tandemilla

Tämä tunnustus on jo niin monella bloggaajalla, että jaan sen nyt vain muutamaan blogiin

Jennille Auringonsäteitä ja sadepisaroita-blogiin

Kirsikalle Kirsikkapuu-blogiin

sekä 

Saskalle Hemma hos Sagolik-blogiin

Kuvauskeikka

Ensimmäinen kuvauskeikkani ikinä ja hauskaa oli.

Kuvauskohteena maailman pehmoisimmat ja pörröisimmät.

Olohuoneen olonurkka

Tällä väkimäärällä jokainen istumapaikka on tarpeen.

Olohuoneessa on nyt yksi lisää.

Veikkaisin, että kylminä talviaamuina on melkoisen luksusta käpertyä lämpöisen takan kainaloon..

Uutta olohuoneessa

 Tää lähti kangaskauppaan selvät sävelet mielessään.

Ruskeaa hohtoista ornamenttikuvioista kangasta, 

kaveriksi hillittyä kuparia/oranssia.

Noin niinku syksyä ajatellen nääs.

Näitten kans tää sieltä tuli.
Ja saa nyt lähteä uudestaan hakemaan pellavaa sen kuparin/oranssin tilalle.

Tämä on mun ihan ool-taim-feivöritti meidän olohuoneessa. 

Noinkohan alitajuisesti nyt haen samaa tyyliä hieman päivitettynä?..

Tämä kun on vähän liian beigeä ja liian romanttista minun nykyiseen makuuni.

Viljapelto

Ehkä kauneinta ja rauhoittavinta kesässä on viljapelto, 

sen vieno kahina tuulen hiljaa heilutellessa..

Punaista

Viikonloppuna olemme säilöneet kesän makuja ja vitamiineja
pitkää syksyä ja talvea varten.

Tänään jatketaan viinimarjasavotalla.

Elokuun illat

Viime vuonna syksy tuli ajoissa.
Liian ajoissa.

Keväällä päätin, että tänä vuonna syksy saa tulla vasta syyskuussa.

Mutta elokuun illat ovat jo suloisen hämyisiä,
oikein kutsuvat sytyttämään lyhtyjä ja kynttilöitä.

Tunnelmallista viikonloppua!

Tuning

Huh hulinata!

Arki kouluineen on alkanut, ja se on tietänyt jos jonkinlaista 

järjestelyä kuopusprinsessankin aloitettua koulu-uransa.

Tammikuussa, kun Sakari-kissakin oli vielä Roosa, mietin rottinkiarkkumme maalaamista valkoiseksi.

Tänään vihdoin ryhdyin tuumasta toimeen. Valkoista siitä ei tullut, mutta vaaleampi jo selvästi.

Nyt hetki makustellaan ennen seuraavaa siirtoa :)

P.S. Lämpöiset kiitokset kaikille onnitteluista <3