Uudenvuoden lupauksia

Olen ollut kovin huono tekemään uudenvuoden lupauksia.

Tai olen minä niitä tehnyt, ei se ongelma siinä ole.

Mutta niiden pitäminen, se ei ole onnistunut.

Nyt olen tämän pitkän sairastamisen aikana kuitenkin oivaltanut muutamia asioita.
Ymmärtänyt mikä on oikeasti tärkeää.

Olen ymmärtänyt, että minun  pitää alkaa elämään.

Tekemään asioita niin kuin itse haluan.

Miettimättä ensin mitä siitä voi seurata.

Tavoitella unelmia eikä tyytyä siihen mitä on tarjolla.
Olkoon se minun uudenvuoden lupaukseni.

Liian moni ulkopuolinen asia vaikuttaa perheemme elämään.

Nyt se loppuu.

Tai ainakin vähenee.

Olkoon se minun uudenvuoden lupaukseni.

Oikeastaan olen tehnyt jo jotain asian eteen 
ja siitä tuli aika hyvä olo.

Tosi hyvä olo.

Se oli askel oikeaan suuntaan.


Mitä ihaninta tulevaa vuotta 2011 kaikille blogini lukijoille!

Paluu arkeen

Suurin odotuksin ja säiden herraa uhmaten käänsimme auton nokan eilen aamusta Witikkalan kartanolle.

Tiet olivat umpijäässä, mutta varovaisesti ajaen pääsimme perille.

Reilun tunnin taisimme kartanossa pyöriä,

edeten huoneesta toiseen, 

hypistellen ja hiplaillen.

Sitten seuraa se osuus, jota ihmettelen itsekin.

En löytänyt mitään ostettavaa.

Siis en yhtikäs mitään.

Odotin totaalista sekoamista tavarataivaassa,

mutta ulos astelin hieman pettyneenä,

shoppailukassa edelleen lompakossa poltellen.

En oikein tiedä mitä siellä tapahtui.
Johtuiko se siitä, että moni ihanuus jäi lähemmin tutkimatta koska pääsy tuotteelle oli melkeinpä mahdoton?
Vai johtuiko se siitä perimmäisen huoneen keittiössä soineesta ranskalaisesta (?) musiikista,
 joka ärsyttävyydellään ajoi minut välittömästi takaisin edelliseen huoneeseen?
En tiedä, mutta edelleenkin jaksan ihmetellä miksei mitään tarttunut mukaani.
Odotin ehkä jotain enemmän.
Riviera Maisonilta, hintatasolta, asiakaspalvelun tasolta.

Kartanolta kurvasimme läheiselle Nesteelle, josta saimme sitten opastuksen Lahtisen ja Alhon huopatossutehtaille, sinne toiseen kohteeseemme mistä minullekin lähti sitten jotain mukaan.

Ihanat mustat Alhon huopikkaat vanhan talon kylmiä lattioita hipsuttelemaan.

Ei onneksi ihan huviajeluksi mennyt ne rapiat pari sataa kilometriä.

Ja jotta kiukutus olisi täydellinen, niin eikös tuo tauti vihulainen taas nostanut päätään.

Viikko nyt täynnä vaikka hus pois saisi jo mennä :(

Tapaninpäivä

Metsäpirtti kääntää pikku hiljaa katseensa kohti tulevaa vuotta.

On aika tallettaa Joulu 2010 muistojen kultaiseen kirjaan.

Joulun jälkeen

Saunapuhtaita varpaita

ja pulleita massuja.

Täyttyneitä toiveita 

ja ihanaa yhdessäoloa kolmessa polvessa.

Näillä muistoilla jaksaa taas vuoden.

Kiitos koko perheelle ihanasta joulusta!

24. luukku

23. luukku

Aatonaatto.
Nyt ei ole enää kiire minnekään.
Mikä on vielä tekemättä, jääköönkin tekemättä.
On aika rauhoittua, antaa aikaa läheisille, nauttia perheestä.

Tuntuu kuin aika olisi seisahtanut ulkonakin.
Hiljaista ja puhtaan valkoista.

22. luukku

Kaksi yötä.
Metsäpirtti hiljenee pian jouluun.

21. luukku

Voihan lenssu sentään!

Meillä sairastellaan oikein urakalla.

Minipirkko on edelleen pikkupotilaana, samoin mies on kaatunut petiin jo monta päivää sitten.

Minäkin täyttäisin sairasloman kriteerit, mutta viimeiseen asti sinnittelen pystyssä ja töissä.

Katsotaan kostautuuko ja milloin.

Viimeisillä voimillani iltamyöhällä muun talon jo hiljennyttyä olen paketoinut paketteja.

Pieniä ja suuria, kovia ja pehmeitä.

Kovin on meillä oltu kilttejä.

20. luukku

Neljä päivää ennen joulua ulkona näyttää tältä

Viime vuonna samaan aikaan näkymä oli tällainen

Tunnelmallista jouluviikkoa!

19. luukku

Ja tapahtui niinä sairaslomapäivinä, että talon rouva tiiraili koiran pissalenkkien aikaan sopivaa uhria.

Meinasi jo poiketa aidan toiselle puolelle, kunnes näki aidassa juuri sen sopivan.

Todistajat sisälle ja puukuurista kirves.

Muutama napsaus, raahaus ovesta sisään ja joulu oli tullut taloon.

Mikä tuoksu, mikä tunnelma!

Okei, ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä, mutta kuusi meillä nyt on.

Lapset saivat kunnian toimia koristelumestareina meidän vanhempien seuratessa toimitusta sohvalta kuumat teemukit kädessä.

Että se oli sitten ehkä vähän niin kuin Strömsössä :)

18. luukku

Vieläkö mahtuu joulun herkkukiintiöön?
Nyt nimittäin pukkaa niin herkku joulunamien ohje, että oksat pois!

Desi sokeria, desi tummaa siirappia ja desi kermaa.

Keitä kasaan parisenkymmentä minuuttia, kunnes on sopivan paksua.

Kaada pikkuvuokiin ja anna jähmettyä kylmässä.

Voit tökätä namiin mantelin tai pilkkoa sekaan mantelinpaloja.

Minä heitin sekaan kookoshiutaleita ja tulipas aika herkkua.

Juuri sopivan pehmeitä ja pieniä makeita paloja.
Seuraavaksi ajattelin pilkkoa sekaan jotain minttuista, ehkä minttukrokanttisuklaahippuja?

Toinen eilen kokeiltu herkkuresepti 

Suklaapopcornit

Popparit valmiiksi, sulata suklaa ja sekoita poppareiden joukkoon.

Levitä pellille ja anna kuivahtaa.

Aika herkkua!

Mukavaa lauantaita!

17. luukku

Pari viime päivää on Metsäpirtissä laiskoteltu.
Tai oikeastaan tehty sitä mikä on oikeasti tärkeää.
Löhöilty kainalokkain sohvalla, herkuteltu, pelailtu yhdessä..
Tänään minun pitää palata töihin ja minipirkko jatkaa sairasteluaan tätskän kanssa.

Eilinen ilta meillä paistettiin ja koristeltiin urakalla pipareita.
Taksikuskit ja opettajat lahjotaan tänään,
sitten alkaakin lapsilla joululoma.

On sitä odotettukin!

16.luukku

Sairastuvalla on suunniteltu joulupöydän kattausta.
Olen aina ollut sitä tyyppiä jolle riittää, että kaikille on lautaset, lasit ja haarukoitsimet.
Kynttilät ja kukat pöytään ja sillä hyvä.
Mutta tänä vuonna haluan panostaa myös pöydän kattaukseen.
Mikä tuottaa pienoisia ongelmia, sillä ei-astia-friikkinä meillä ei kovin kummoista astiastoa ole.

Netistä olen etsinyt inspiraatiota ja luonnonmateriaaleilla mennään.

Kirpparilta on jo hankittuna vähän valkoista vanhaa arabiaa kattaukseen.
Pöytäliina tuottaa suuria päättämisvaikeuksia.
Juhlavampaa olisi liinan kanssa, mutta pöydän ihana rouheus sopisi niin mainiosti suunnitellun kattauksen kanssa..
Siinä sitä onkin pähkimistä!
Valkoiset lautasemme pitää vielä inventoida, jotta riittävät kaikille.
Ja tietysti varmistaa miten iso porukka meille jouluna kokoontuu.
Sukujoulua odotellessa :)

Hieman olen jo ehtinyt kattausta valmistella.
Näissä tunnelmissa meillä syödään jouluaaton illallinen.

15. luukku

Illan ja aamun sinisten hetkien aikana saa minusta kauneimmat ja tunnelmallisimmat kuvat.
Olenkin huomannut etten sisällä enää muuhun aikaan juuri kuvaakaan.
Seuraavat kuvat on otettu noinsillään samasta kohdasta, samalla valaistuksella ja samoilla kameran asetuksilla, mutta eri kellonaikaan, joten ikkunasta tulevan valon määrä on muuttunut.
Toki myös jokaisen oman näytön väriasetukset vaikuttavat kuvien sävyihin.

Tähän kohtaan vielä varoitus herkimmille;
kuvat sisältävät raakaa materiaalia oikeasta elämästä siivoamattomien keittiön tasojen myötä ;)

Ensin tämä minun suosikkivalaistukseni, sininen hetki
Valkoisen eri sävyt nousevat kauniina esiin.

Joka kymmenen minuuttia aiemmin oli näin keltainen

Seuraavissa kuvissa eron huomaa vielä selvemmin;
sininen hetki

ja keltainen, liian keltainen..

Kummasta valaistuksesta sinä pidät enemmän?

14. luukku

Sisälle on ilmestynyt yksi tähti lisää.

Löysin kaapin perältä tämän jalallisen tähtilampun, jonka luulin kadonneen lopullisesti.

Plantagenista puolestaan löytyi täysin valkoinen paperitähti.

Sijoituspaikka toistaiseksi eteisen senkillä, mutta taitaa siirtyä telkkarikaapin päälle.

Eilen oli niin mahtava auringonpaiste, että oli pakko ottaa kamera kauppareissulle mukaan. 

Kylmää, mutta niin kovin kaunista!

 huomio huomio 
kaikki luovaan leikkiini osallistuneet!
Nyt on viimeiset hetket lähettää osoitetietoja minulle päin
lilla.tirlittan@luukku.com

13.luukku

Nyt on lupa rauhoittua hetkeksi, kun flunssa kaatoi minipirkon petiin.

Parinkymmenen asteen pakkanen paukkuu nurkissa, mutta sisällä on lämmintä ja tunnelmallista.

Puuliedessä ritisee tuli ja vesipannu on kiehumassa.

Kynttilät palavat, hyasintit tuoksuvat

Päivän ohjelmassa piirrettyjä ja pleikkapelejä.

Ei valittamista :)

Mukavaa viikonalkua myös blogistaniaan!

12. luukku

3. adventti ja joulun odotus puolessa välissä.

Vasta nyt olen herännyt joulutöihin, niinpä seuraavat kaksi viikkoa onkin tohinaa täynnä.

On leivottava, huolehdittava joulukortit postiin, etsittävä _se_ joulukuusi, 

mietittävä lahjoja, siivottava...

Oi voi...

Yhden lahjan tonttu jo erehdyksessä toimitti.

Minä olen siis ainakin ollut kilttinä ;)

Tunnelmallista adventtia!

11. luukku

Perinteinen luistinasetelma on taas tuotu sisään.
Tällä kertaa olohuoneeseen tunnelmaa tuomaan.

Pakkasen nipistämää lauantaita!

10.luukku

Välillä pitää päästä olemaan ihan yksin omien ajatustensa kanssa.
Poistaa kaikki ympäröivä.
Silloin minä lähden näihin maisemiin.

9. luukku

Minipirkko 7v. on toiminut tänä vuonna piparimestarina.

Hän on paistanut lähestulkoon kaikki piparit.

Ja koristellut. 

Päivittäin kuuluu vieno pyyntö "saako koristella pipareita?"

Tai ei niin vieno käsky "leivotaan pipareita!"

Myös piparitalon hän halusi tehdä ihan itse.

Ensimmäistä kertaa elämässään.

Äiti piirsi kaavat ohjeiden mukaan ja huolehti osat uuniin ja pois.

Minipirkko teki kaiken muun.

Ja hieno siitä tulikin, arvokas muisto talletettavaksi muistojen pankkiin.

Niin paljon voisimme ottaa oppia lapsilta.

Seinän koristelut meni väärin päin, mutta hän vain tokaisi

"ei se haittaa, nyt ne kurkkii katon alta!"

Eikähän se tosiaan niin vakavaa ole.

Minäkin aloin katsomaan omaa, jo tuhoon tuomitsemaani muumitaloa ihan uusin silmin.

Mukavaa torstaita!

8. luukku

Joulukorttipajan sato on kypsää poimittavaksi ja pakattavaksi.

7. luukku

Pitkään sitä olen himoinnut,
ja tuore Maalaisunelma sysäsi vihdoin lumipallon liikkeelle.

Pikainen hyväksytys miehellä lehden kuvasta ja toimiin.

Nyt keittiötämme koristaa ihana tyllilamppu,

rakkautta ensi silmäyksellä <3

Paluu arkeen on taas edessä, mutta siihen palataan hymy huulilla itsenäisyyspäivän ilotulituksen ansiosta.
Mukavaa arjen aloitusta itse kullekin!

*Edit

Olen saanut muutamia kyselyitä kuvistani teetettyjä joulukortteja koskien.

Nyt olemme jo niin lähellä joulua, etten uskalla enää luvata valmiita joulukortteja,

mutta joidenkin kuvieni käyttöoikeuden voit saada 5€/kuva.

Toimitan kuvan sähköpostitse, joko valmiilla tekstillä tai pelkkänä kuvana.

Toimitettava kuva on alkuperäisen kokoinen ja parempilaatuinen kuin blogiin pienennetyt kuvat.

Jos kiinnostuit, laita viestiä katja.ra@luukku.com

6. luukku

Kranssia ja köynnöstä,

valoilla ja ilman.
Ihanan muhkeita ja silti niin herkkiä.

Mukavaa Itsenäisyyspäivää!